Ari Wigelius

Blogi

Yhteisöllisyys kunniaan!

Puheet nuorten syrjäytymisestä lisääntyvät vuosi vuodelta, mutta myös moni vanhempi ihminen on usein varsin yksinäinen nykypäivän kaupungissa. Pitäisikö meidän tarttua tähän haasteeseen nyt? Yhteiskunta on muutoksen kourissa ja moni tuntee tarvetta tukeen jäädessään yksin arkipäivän murheiden kanssa. Kaupungit luovat puistoja keskeisille paikoille, mutta pitäisikö näiden puistojen yhteisöllisyys tuoda myös ihmisten luo, heidän takapihoillensa? Tampereella Tammelaa halutaan tiivisrakentaa oikein urakalla, voitaisiinko tässä samalla huomioida kerrostalojen pihat ja luoda sinne mahdollisuus yhteisille illanvietoille? Minusta kaupunkien keskusta-alueilla voisi olla muutakin kuin suuria tornitaloja kaikessa hiljaisuudessa.

Sanotaan ei laajoille asvalttipihoille ja luodaan elämää ihmisten luo. Olisiko hyvä idea luoda uusiin kerrostaloihin puutarhoja, kerhohuoneita ja grillikatoksia? Kerhohuoneessa voisi talon asukkaat tavata toisensa arkipäivän murheita jakaen. Esimerkiksi moni opiskelija muuttaa nyt syksyllä usein kaukaa perheensä luota tänne ja voisi kaivata vanhemman ihmisen seuraa. Toisaalta moni vanhempi tuntee jääneensä yksin, eikä välttämättä saa ihmiskosketusta muuta kuin asioidessaan kaupassa. Voisiko tälläisillä pienillä asioilla olla vaikutusta meidän kaikkien elämään, kun emme jäisi enää murheiden kanssa yksin? Pienistä muutoksista voi tulla suuria, kunhan annamme ideoille mahdollisuuden. Yksinäisyys on kasvava ongelma yhteiskunnassamme, yksinäiset ihmiset jäävät helposti pimentoon monelta. Tartutaan haasteeseen tänään, niin tulevaisuudessa voisimme nähdä suuria pihajuhlia kerrostalojen takapihoilla. Se näky saisi monen suun hymylle.

Ari Wigelius   (sd.)
työtön, Tampere