Ari Wigelius

Blogi

Yhteiskuntasopimuksen tulee olla aidosti kaikkien hyväksymä

Keväällä Keskustan vaalivoiton myötä on lähdetty työstämään yhteiskuntasopimusta, jonka tavoitteena oli aluksi synnyttää viiden prosentin kilpailukykyloikka. Parhaillaan pöydällä olevassa sopimuksessa neuvotellaan työntekijöiden yksikkökustannuksen laskua samalla viidellä prosentilla. Suomeksi sanottuna nousua haetaan työntekijöiden palkkoja laskemalla, tämän on myöntänyt mm. kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen.

Neuvottelut ovat alusta lähtien lähteneet väärästä tulokulmasta, kun neuvotteluiden tavoitteet on naulattu etukäteen pöytään. Työmarkkinajärjestöt eivät ole tottuneet käskytyspolitiikkaan, jonka kokematon pääministeri on joutunut toteamaan. Hallituksen tavoite on kannatettava, mutta keinot tavoitteen pääsemiseksi ovat epätasapainossa työntekijöiden näkökulmasta. Kädet sidottuina ay-johtajat joutuvat kieltäytymään neuvottelemasta, vaikka tunnustavat samat tosiasiat kuin hallitus.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on kantanut huolta eläkeläisten, opiskelijoiden, työttömien ja pienyrittäjien oikeudesta osallistua neuvotteluihin. Jaan huolen, mutta laajentaisin vielä neuvotteluja nuorisojärjestöillä, joiden edustajat tulevat tulevaisuudessa kantamaan yhä kasvavan velkataakan. Ottamalla kaikki osapuolet neuvotteluihin hallitus tunnustaisi samalla heidän arvonsa yhteiskunnalle, myös leikkauksien tekeminen helpottuisi, kun kaikki osapuolet pystyisivät kertomaan oman tapansa lisätä Suomen kilpailukykyä maailman työmarkkinoilla.

Avain Suomen menestykseen maailman globaaleilla markkinoilla ei ole palkkojen leikkaus, vaan tuotteiden tai palveluiden parempi hyödyntäminen. Tästä voisimme ottaa mallia Ruotsista, missä yrityksien laadukkaalla johtamisella on saatu lukuisia brändejä maailmalle. Esimerkkeinä Ikea, H&M ja Volvo. Miksi Suomi ei menesty yhtä laajalla rintamalla? Onko meidän johtajien kyvyissä puutteita kehittää tuotteista vientivetoisia? Mikäli tuote ei myy maailmalla, ei tuotteen valmistuskustannuksilla ole merkitystä.

Suomi tarvitsee yhteiskuntasopimuksen, eikä meillä ole varaa odotella vuosia sopimuksen valmistumista. Kolmikannan tulisi aloittaa neuvottelut uudelta pohjalta, ilman ennakkoon suurta melua herättäneitä sadan tunnin työajan lisäyksiä tai ansiosidonnaisen turvan leikkauksia. Nämä asiat kun eivät ole järkeviä leikkauskohtia suomalaisen talouden näkökulmasta. Työttömyys lisääntyisi ja työttömien köyhyysloukut syventyisivät.

 

Ari Wigelius
Tamperelainen sosialidemokraatti