Ari Wigelius

Blogi

Työllistetään työttömiä peruspalveluiden ylläpitämiseksi kohtuullisella tasolla

Viime vuosina kasvanut massatyöttömyys pistää suomalaisten mielet matalaksi. Uusien YT-ilmoituksien jälkeen seuraa toiset, eikä uusia investointeja saada käyntiin. Paineet julkisen puolen työpaikkojen vähentämiseksi kasvavat, kun verotulot ovat laskeneet dramaattisesti. On syntynyt kurjuuttamiskierre, missä leikkaamalla palveluista lisätään työttömyyttä.

Pirkanmaalla ja Tampereella työttömyys on räjähtänyt erityisesti käsiin, eikä toiveita paremmasta huomisesta ole. Visiot työllisyyden parantamisesta puuttuvat, koska kaikki puolueet hakevat julkisuudessa vain irtopisteitä omien hankkeiden edistämiseksi. Konsensus puuttuu.

Laaja-alaisen yhteistyön puuttuessa, jokainen taho keksii toinen toisestaan eroavia ideoita. Tampereen kaupungin työllisyydenhoito palvelut ovat keksineet järkyttävän idean, pitkäaikaistyöttömiä palkkaavat yrittäjät saavat 48 euroa työttömän tehdyltä työtunnilta, kun työtön saa 9 euroa lisää  tehdyltä työpäivältä työttömyyskorvaukseensa lisää.

Lisäksi kaupunki etsii yrittäjiä, jotka viitsivät ottaa heitä töihin. Toivottavasti näiden työpaikkojen täyttämiseen ei ole käytetty kovin paljon konsulttien apua, nimittäin yksikään yrittäjä ei kieltäydy ilmaisesta rahasta. Varsinkaan, kun systeemi mahdollistaa työttömien pompottamisen; sopimuksen päättyessä otetaan vain uusi tukityöllistetty yritykseen siivoilemaan nurkkia.

Miksi emme muodosta yhteistä visiota laaja-alaisesti valtion, palkansaajien ja yrittäjien kanssa? Tekemätöntä työtä Suomesta riittää, sen meistä jokainen tietää. Tampereen Koukkuniemessä vanhukset makaavat päivät pitkät katsoen seinää, miksi emme palkkaa vanhustenhoitoon apulaisia heitä ulkoiluttamaan? Katujenhoito on laskenut tasolle, josta joutuvat kärsimään erityisesti kevyenliikenteen käyttäjät. Julkisen puolen työntekijöitä patistetaan palkattomille vapaapäiville vuodesta toiseen.


Pienyrittäjät tuskailevat ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvien kustannus ja byrokratia ongelmien kanssa, eikä heillä ole resursseja ottaa palkkatuettuja työntekijöitä töihin. Pienyrittäjät tarvitsevat asiamiehiä kunnan taholta, jotka poistavat esteitä ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi. Aina kyse ei ole edes kustannuksista, vaan suomalaisen byrokratian käsittämättömistä esteistä, jotka vetävät maton alta työntekijöiden palkkaamista yrittäviltä yrittäjiltä.

Meidän tulisi kaikin voimin investoida työttömien työllistämiseen aitoihin työsuhteisiin, kulut eivät valtiolle nousisi nykyisistä tempputyöllistämisprojekteista. Työ kuin työ on arvokasta, ei jätetä siis vanhuksia heitteille tai katuja hoitamatta leikkaamalla julkisista palveluista. Annetaan pienyrittäjien keskittyä yrityksen tuloksen nostamiseen ilman maton alta vetämistä virkamiesten taholta.

Ari Wigelius
Tampere

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 28.3.2015. (Blogissa on oikaistu virheellinen tieto työttömän saamasta korvauksesta. Työtön saa 9 euroa tehdyltä työpäivältä, ei tehdyltä työtunnilta.) Pahoitteluni ajatuskatkoksesta.