Ari Wigelius

Blogi

Työelämässä kuunneltava työntekijöitä

 

Tämä vaaliteema on lähinnä sydäntäni. Elämässäni olen nähnyt kuinka raadolliseksi työelämä on mennyt työntekijän näkökulmasta. On vuokratyötä, ketjutettua osa-aikaisuutta, tukityöllistettyjä, keikkatyöntekijää. Samalla sanotaan, ettei nuoria kiinnosta työnteko. On toki olemassa kielteistä asennetta perustyötä vastaan, mutta usein olen huomannut ongelmaksi aivan muut asiat kuin itse työn. Miltä sinusta tuntuisi tulla uuteen työhön vuokratyöntekijänä, kun saat koko ajan miettiä kuinka pitkään olet tässä työpaikassa. Epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta on suurin syy työelämän kielteiseen asenteeseen. Tuskin kortistossa olisi siivoojien töitä vapaana näin paljoa, mikäli heille tarjotut työsuhteet olisivat reiluja? Muutama tunti siellä ja muutama tunti toisessa paikassa, sitten ihmetellään miksi ketään ei kiinnosta siivota. Uskomatonta miten voidaan lyödä kaikki syyt tavallisten duunareiden syyksi. Minusta näitä epäkohtia pitäisi Tampereen Kaupungin pitäisi tarkastella, ulkoistamisen huumassa ollaan jätetty huomaamatta työntekijöiden ääni. Tasa-arvo työmarkkinoilla on monimuotoisempaa kuin aikaisemmin, on syntynyt suuri joukko syrjäytyneitä nuoria miehiä. Kauppojen aukiolojen laajentuessa ei olla reagoitu tarpeeksi työntekijöiden haasteisiin saada lapselle hoitopaikkaa yöllä, eikä julkinen liikenne toimi tarpeeksi hyvin arkiöisin Tampereella.

Tasa-arvo työmarkkinoilla

Tasa-arvo työmarkkinoilla ei ole vain ainoastaan naisten tai miesten välistä. Nykypäivänä Suomessa ei sukupuolella ole niin suurta merkitystä kuin menneinä vuosina. Varsinkaan palvelualoilla, mitä itse olen läheltä seurannut. Tosin raskaana olevan naisen syrjintä palvelualoilla on vieläkin arkipäivää, moni ei uskalla kertoa olevansa raskaana. Joista valitettavasti vielä tänä päivänäkin PAM nostaa kanteita laittomista irtisanomisista. Vakituisilla on onneksi ammattiliittojen neuvottelema suoja takanaan, siitä me ammattiliitossa olevat saamme olla ylpeitä. Mutta mistä me sitten olemme huolissamme? Nuoret miehistä, he syrjäytyvät yhä kiihtyvällä tahdilla työmarkkinoilta. Nuoriin naisiin verrattuna suurin ero on koulutuksen puute. Siinä missä luokan tunnollisimmat ovat tyttöjä, niin takapenkin pojat eivät ole kehittyneet henkisesti samalle tasolle. Sitten kun on koulut käyty, eikä enää ole turvaverkkoa ympärillä, mitä pojat tekevät silloin? Liian moni jää kotiin makaamaan, eikä työt maistu, vaikka itse asiassa työnteko olisi heidän mahdollisuutensa päästä takaisin kiinni yhteiskuntaan. Näinä vuosina kokeneita työntekijöitä jää kiihtyvään tahtiin eläkkeelle, heille pitäisi välittömästi tuoda viereen nuoria työntekijöitä kuuntelemaan ja oppimaan hiljaista tietotaitoa. Meillä ei ole varaa menettää tätä arvokasta vuosien työkokemusta. Yrityksien on herättävä miettimään vuosien päähän, eikä vain seuraavan vuosineljänneksen päähän.

Palvelualojen uudet haasteet

Kauppojen ja palveluiden muuttuessa kiihtyvään tahtiin ympäri vuorokauden aukioleviksi, ollaan kaupungin palveluissa unohdettu vuorotöitä tekevät työntekijät. Miten saada lapset hoitoon? Julkinen liikenne ei palvele ja kuinka taataan työntekijöiden turvallisuus? Näihin kysymyksiin tulevan valtuuston pitäisi tarttua pikimmiten. Esimerkiksi kaupungissa nuorilla ei ole varaa pitää autoa(itseni mukaan lukien), meitä on paljon, silloin myös meidän elämäntahdin pitäisi näkyä julkisen liikenteen aikatauluissa. Näin suuressa kaupungissa kuin Tampere, ei julkisen liikenteen pitäisi loppua yöllä kuin seinään. Yöliikenteen pitää olla joka päiväistä ja koko vuorokauden ympäri, vaikka sitten kaupungin tukemana, koska sitä kautta saadaan julkista palvelua veroja maksaville työntekijöille.

Osa-aikaisuus on kaupoissa nykypäivänä arkea, siitä ei paljoa jää käteen pakollisten menojen jälkeen. Sanotaan, että tarvitaan käsiä. Ymmärrän tämän, että tarvitaan työntekijöitä, koska aukioloajat ovat niin pitkiä. Mutta eikö työntekijällä ole oikeus tulla toimeen ansaitsemallaan palkalla? Toki kaupoissa on myös vakituista henkilöstöä, joka pitää kauppoja pystyssä. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun pitkään yrityksessä työskennellyt jää eläkkeelle? Hänen tilalleen palkataan vuokratyöntekijä, keikkatyöntekijä tai harjoittelija. Tällaisia päätöksiä ollaan tehty suurissa ketjuissa, valitettavasti. Tuleville sukupolville pitää antaa samanlainen mahdollisuus tulla työmarkkinoille kuin ennen vanhaan. Tiedän maailman muuttuneen globalisaation myötä, mutta eikö meillä maailman yhtenä rikkaimpana valtiona ole varaa antaa työtä tekevälle kaupan työntekijälle sellainen palkka, millä tulee toimeen. Minusta se ei ole liikaa pyydetty, onko sinusta?

Luottamus työn tekemiseen palautettava

Työn ulkoistaminen lopetettava! Ulkoistamisella tarkoitan sitä, kun vakituista työtä siirretään vuokratyöksi, työvoimahallinnon eri harjoittelumuotoihin, sekä erilaisia harjoittelumuotoja oppilaitoksissa. Onko yhteiskunnan etu teettää yrityksissä ilmaista työtä vakituisen työvoiman kustannuksella? Eikö oppisopimusjärjestelmää voisi kehittää entistä enemmän ja luoda työn kautta aitoja ammattilaisia? Koulunkäyntiä ei ole tarkoitettu kaikille, jotkut oppivat paremmin itse työssä. Mitäpä jos nuorille annetaisiin mahdollisuus tarttua haasteeseen, aitoon sellaiseen. Silloin voitaisiin nähdä erilaisia lukuja nuorten työttömyysluvuissa. Tampereen kaupungin pitää työllistää enemmän myös nuoria työttömiä, silloin saadaan pitkäaikaisia säästöjä tulevaisuudessa, kun saadaan nuoret mukaan yhteiskuntaan. Ne säästöt mitä tehdään nyt työvoimassa, saadaan maksaa kalliisti tulevaisuudessa. Tampereen kaupunki maksaa esimerkiksi tänä vuonna miljoonia euroja sakkomaksuja Kelalle. Miksi ei ryhdytä tekemään enemmän työttömien aktivointitoimenpiteitä? Kuka hyötyy siitä, ettei näitä rahoja käytetä työttömyyden ehkäisemiseksi? Minusta tulevan valtuuston pitää tarttua tähän haasteeseen välittömästi. Keinoina minusta voitaisiin käyttää keppiä ja porkkanaa, mutta mitä keinoja? Siihen perustaisin työryhmän pohtimaan eri vaihtoehtoja.

Tampereella valitsee tällä hetkellä ihmeellinen ulkoistamisen ihannointi XL-ryhmän toimesta, missä Kokoomus heiluttaa tahtipuikkoa. Ihan kuin voittoa tekevät pörssiyhtiöt tekisivät bisnestä halvemmalla kuin julkisesti tuotetut palvelut. Tai jos tekevät, niin eivät ainakaan samalla laadulla. Tästä on yksi esimerkki keväällä kaupungin valtuustonkokouksesta, kun tehtiin päätös Tampereen Aterian ulkoistamisesta. Keskusteluun esimerkiksi toi Ilkka Sasi(kok) koululaisten mielipiteen kouluruuasta ”Ruoka on pahaa”. Käsi ylös, kuka vanhempi on kuullut lapseltaan tämän? Aivan, lapsen mielestä moni terveellinen ruoka on pahaa (varsinkin, jos sitä ei olla edes maistettu). Pitäisikö meidän ottaa esimerkkiä Amerikasta ja luoda halvalla maissilla keinotekoista höttöruokaa? Motivoiko sellaisten ruokien tekeminen ammattilaista? Ei. Ehkä tarkoitus on tehdä ruoka Virossa ja tuoda konteilla Tampereelle, se on sitä aitoa kapitalismia.

Nykypäivänä työntekijöitä ei enää kuunnella samanlailla. Suomi on muuttumassa entistä enemmän kertakäyttökulttuuriin työelämässä, missä työntekijästä otetaan kaikki irti ja sitten heitetään pois. Kirjoitukseni on tarkoituksella kärjistävä, koska ilman pientä herättelyä asiaa tuntemattomat luulevat kaiken olevan hyvin. Kunnallisvaaleissa saan mahdollisuuden kertoa, miltä työtä tekevistä tällä hetkellä tuntuu. Esitetyt havainnot olen saanut juttelemalla lukuisten työntekijöiden kanssa, sekä toimimalla aktiivisesti Palvelualojen ammattiliitossa PAM:ssa. Antamalla äänesi minulle saat valtuutetun, joka ajattelee työntekijän mielellä ja joka tekee töitä joka päivä paremman yhteiskunnan eteen.

Ari Wigelius     

Kuntavaaliehdokas   SDP   Tampere