Ari Wigelius

Blogi

Tampereesta reilun työn kaupunki


Tampereen kaupunki valittiin 9.5.2008, Suomen ensimmäiseksi reilun kaupan kaupungiksi. Olisiko Tampereen syytä toimia taas tiennäyttäjänä ja julistautua Suomen ensimmäiseksi reilun työn kaupungiksi? Tampereen kaupunki mm. ketjuttaa määrä-aikaisia työsuhteita, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa moni työntekijä elää jatkuvassa pelossa, jatkuuko työsuhde tämän pätkän jälkeen? Eikö meidän pitäisi antaa työntekijöille työrauha ja pikemminkin kannustaa heitä syventämään ammattitaitoaan kouluttautumalla?

Reilun työpaikan tarjoana Tampereen Kaupunki sitoutuisi palkkaamaan vakituiseen työhön vakituisen työntekijän, eikä pitäisi nykyisenlaista määräaikaisten armeijaa palkkalistoilla. Työstä aiheutuvat kulut nähdään usein liian lyhytaikaisesti, kun vaihtuvuus on suurta, tulee kysymykseen mm. uuden työntekijän koulutuksesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi kun ajatellaan pelkästään numeroita, niin nähdään yhden keikkatyöntekijän vastaavan vakituista työntekijää, todellisuudessa näin ei ole. Itse olen nähnyt ja kuullut monilta ammattilaisilta kuinka paljon he tekevät päivittäin ns. ylimääräistä työtä, mikä ei näy palkassa. Vakituinen työntekijä kun ajattelee myös tulevaisuutta ja työpaikan kannattavuutta. Tästä hyvä esimerkki nähtiin vuonna 2010, kun Tampereen kaupungin työntekijät pitivät vapaa-ehtoisesti palkattomia vapaita, ettei tarvitse irtisanoa ketään ja näin vältyttiin isoilta lomautuksilta. Tätä mallia toteutetaan tänä vuonnakin, mutta ilman porkkanaa työntekijöille, eikö olisi hyvä palkita nämä uhrautujat?

Myös nuorille töitä! Miksi pyörittää nuoria eri virastoissa ja teennäisissä koulutusohjelmissa? Paras paikka oppia työmaailman haasteet on työpaikoilla. Useilla työpaikoilla mietitään, miten korvataan tämän päivän työntekijät tulevaisuudessa? Vastaus tähän voisi tulla kaupungilta, joka etsivän työn kanssa etsisi aktiivisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja antaisi heille mahdollisuuden oppia vanhoilta konkareilta. Näin saataisiin arvokasta oppia nuorille ja tulevaisuudessa säästyttäisiin työvoimapulalta. Tästä toki tulisi aluksi lisää palkkakustannuksia, mutta tulevaisuudessa säästyttäisiin KELA:n sakkomaksuilta, kun syrjäytyneiden työttömien sijaan meillä olisi ylpeitä ammattilaisia töissä.

Reilun työn työnantajana Tampereen kaupunki sitoutuisi siis ottamaan työntekijät omille palkkalistoilleen toistaiseksi voimassa olevilla työsopimuksilla. Tällä tavalla yksityiset palvelun tarjoajat eivät saisi niin helposti työntekijöitä pois julkiselta puolelta. Tosin on merkkejä nähtävillä halukkuudesta palata takaisin julkiselle puolelle, kuten Mikko Aaltonen(vas.) totesi Uuden Suomen keskustelutilaisuudessa 12.9.2012 Johanneksen koululla. Työntekijät ovat palanneet takaisin julkiselle puolelle, kun ovat huomanneet kuinka pitkiä päiviä on oltava töissä ja kuinka vaatimukset kasvavat kokoajan kohtuuttomiksi. Yksityisellä puolella työskentely ei olekaan niin ruusuista kuin mainosteksteistä voisi olettaa, koska bisnestähän sekin on ja ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille. Nyt meillä on oiva paikka laittaa julkiset palvelut kuntoon, ennen kuin yksityiset palveluiden tarjoajat romuttavat julkiset palvelut kokonaan. Esimerkiksi terveyspalveluissa heidän ainoa tarkoituksensa on tehdä rahaa sairaiden kustannuksella ja hyötyä mahdollisimman paljon KELA:n rahoista, maksamatta niistä kuitenkaan veroja Suomeen.  Eikö olisi reilua, että verorahat käytettäisiin julkisiin palveluihin?

Ari Wigelius
Petri Kallio