Ari Wigelius

3. Perhe

Perhe-elämäni tänä päivänä

Nykyään asun Härmälänrannassa Tampereella yhdessä vaimoni ja kahden poikani kanssa. Muutimme tähän osoitteeseen vuonna 2016 lokakuussa, kun etsimme tilavampaa asuntoa perheelle. Muutimme viihtyisään kolmioon.

Viime vuodet ovat olleet todella antoisia rakkaani kanssa. Tapasimme lomamatkalla Barcelonassa reilu neljä vuotta sitten vuoden 2009 huhtikuussa. Minä olin jalkapallomatkalla veljeni kanssa ja hän oli kavereidensa kanssa juhlimassa valmistumista koulusta. Aika hassu juttu siis, että meidän täytyi matkustaa yhteen Euroopan suurimmista kaupungeista, että löysimme toisemme. Olimmehan asuneet samaan aikaan jo kummatkin Hämeenlinnassa vuonna 2004, mutta nyt siis lopulta tiemme kohtasivat miljoonakaupungin clubilla aivan Ramblasin varrella. Sattumalta hän oli päättänyt muuttaa Hämeenlinnasta Tampereelle, vaikka hänellä oli vielä työ Hämeenlinnassa. Onneksi, koska tuskin etäsuhteesta olisi mitään tullut. Joulukuusta 2010 lähtien aloimme jo likipitäen asumaan yhdessä.

Reilun kolmen vuoden päästä tapaamisestamme, päätin kosia vaimoani juhannusyönä 2012 Rauhaniemen kansankylpylän laiturilla. Itse en ole kovin uskonnollinen ihminen, enkä pitänyt itselleni tärkeänä naimisiin menoa elämässäni, mutta arvot muuttuvat kumppanin myötä. Miksi en menisi naimisiin, kun kuitenkin haluan olla hänen kanssaan loppuelämän. Prosessi ei kuitenkaan ollut minulle helppo, mutta naimisiin menon jälkeen tunnen itseni rauhallisemmaksi ja osaan arvostaa toisen antamaa lämpöä entistä paremmin. Yhteisen polkumme ensiaskeleet on otettu, mikä tarina tästä syntyykään.

Kihlasormukset sormessa kesällä 2012

Kihlauksen jälkeen päätimme samoin tein mennä naimisiin vuoden päästä kesällä. Häitä vietimme Mäntässä, missä vaimoni syntynyt. Mäntän kirkossa menimme naimisiin 13.7.2013. Juhlimme illan ja yön Särkilahdessa, missä hänen sukunsa vietti monia juhannuksia yhdessä. Todella hieno paikka, suosittelen häiden viettopaikaksi vilpittömästi. Luonnon keskellä omassa rauhassa ja illan päätteeksi pääsee saunaan ja uimaan. Mikä parasta kaikki halukkaat mahtuvat nukkumaan paikan päällä, niin voi sitten juhlia hieman pidempään.

Kuvassa olen vaimoni kanssa viettämässä vapaailtaa ystävien parissa vuonna 2015.

Rankin tarina elämässäni on suhteeni äitiin. En lähde purkamaan tarinaa, mutta hänen pois nukkumisensa vaikutti minuun vuosia. Äidilläni todettiin keuhkosyöpä elokuussa 2014, jonka jälkeen hänelle tehtiin vain syöpää hidastavia hoitoja ja annettiin kipulääkitystä kipuihin. Syövälle ei voitu enää tehdä mitään. Lapsuuteni ei ollut aivan normaali, niin myös tätä vasten äidin kuoleminen vei energiani pois, vaikka välit eivät olleet hyvät, niin silti lapsen ja äidin välinen rakkaus on ikuista. Lokakuun alussa sain kokea elämässäni hienoimman ja surullisimman hetken äitini kanssa, kun juhlin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa hänen syntymäpäiväänsä Pirkanmaan Hoitokodissa upeissa saunatiloissa. Onneksi sain olla hänen kanssaan viimeisinä kuukausina enemmän kuin viimeiseen vuosikymmeneen, saimme kummatkin itsellemme mielenrauhan.

Mielen ollessa maassa, lähden usein kävelylle Kaupin metsiin. Näsijärveä katsellessa pääsen ajatuksieni kanssa sinuiksi. Hiljaisuus ja laineiden katsominen rauhoittaa kummasti, vaikka kuinka ottaisi päähän.

Äidin viimeinen toive oli, että tekisimme lapsia vaimoni. Kanssa kerroin hänelle, että yritämme sitä, mitä emme olleet kertoneet kenellekkään muulle. Äidin kuolemasta kuukauden päästä saimme tietää vaimon olevan raskaana. Ensimmäinen poikani syntyi elokuussa 2014, terveenä ja hyvinvoivana. Matka poikani kanssa ollut elämäni parasta aikaa. Onnellisena perheenä. Olen jättänyt monia luottamustehtäviä, että voin olla poikani kanssa enemmän. Toukokuussa 2017 perheeseemme syntyi toinen poika.

Kuvassa olen poikani kanssa ihailemassa auringonlaskua Näsijärven rannalla Tampereella maaliskuussa 2016.

 

Seuraavassa osiossa kerron työhistoriastani ja ay-toiminnastani. Jatka matkaa kohtaan Työ ja ay-vaikuttaminen