Ari Wigelius

Blogi

Miksi politiikka ei kiinnosta suomalaisia?

Suomalaiset poliitikot ovat tehneet itsestään naurunalaisia. Ihmiset nauravat poliitikkojen jutuille, olivat ne sitten asiaa tai ei. Tosin osa politiikoista tekee jutuistaan tarkoituksella komiikkaa, koska he tietävät sen vetoavan enemmän suurempaan yleisöön. Tätä suuntaa auttaa media, joka tekee lööppejä kaikista epäolennaisista jutuista. Mikä tuntuu olevan tärkeintä tämän päivän poliitikoille? Tähän ansaan tartutaan hinnalla millä hyvänsä, pettämällä omat puoluetoverinsa, omat äänestäjänsä, ennen kaikkea suomalaisen politiikanteon. Kunhan saadaan oma naama hymyilemään lehteen, ei todellisilla teoilla ole enää sen jälkeen väliä.

Eurovaaleissa ihmisistä uurnille saapui 41.0 % äänioikeutetuista suomalaisista. Esimerkiksi vaalit voittanutta kokoomusta äänesti 9.3 % suomalaisista ja ns. suurta vaalivoittoa juhlivaa vasemmistoliittoa äänesti vain 3,8 % suomalaisista. Vaikka kyse oli eurovaaleista, on vaaleista vaaleihin suurin voittaja aina ns. nukkuvien puolue. Tätä trendiä muutetaan vain muuttamalla suomalaista politiikan tekoa. Mikä taas ei onnistu, kun nykyiset poliitikot eivät halua menettää omia vakiintuneita asemiaan.

Suurin huijaus tehtiin vain muutama viikko vaalien jälkeen, kun suuri vaalivoittaja Alexander Stubb heitti 148 190 äänestäjän äänet roskiin ja ryhtyi Suomen pääministeriksi. Ilmeisesti tämä sumutus oli tiedossa jo, kun he suureen äänen tulivat silloisen pääministeri Jyrki Kataisen kanssa ilmoittamaan Stubbin ehdokkuudesta. Kuinka moni näistä 148 tuhannesta äänestäjästä olisi äänestänyt kokoomusta ilman Stubbia?

Viime viikkoina media on seurannut uutta Suomen pääministeriä kokouksista konsertteihin ja tehnyt juttuja, kuinka julkkikset ovat hänen kanssaan niin fantastisia ottaen selfieitä. Miksei pääministeriä näy toreilla ja tapaamassa ihmisiä ympäri Suomen? Kuukausi ennen vaaleja tehdään suurta kampanjaa ja lupaillaan jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle kaikkea, mitä ei ole edes aikomus toteuttaa. Luodaan valheellista positiivisuuden sanomaa politiikasta, vaikka moni äänensä antanut kaipaisi kipeästi vaalilupauksien täyttymistä.

Ihmiset tuntevat poliitikkojen kadottaneen otteen heihin, turhista lupauksista on saatu tarpeeksi. Tätä pettymyksen tunnetta ei käännetä nopeasti, vaan pitkäjänteisellä politiikan teolla. Yritysmaailmassa tuttu neljänneksien seuraaminen on tullut galluppien myötä politiikkaan. Tärkeämpää on tehdä fantastista valhepolitiikkaa kuin oikeasti vaikuttaa tavallisten ihmisten arkeen. Hymyilemällä ja hehkuttamalla eivät asiat muutu, asiat muuttumat vasta sitten kun ihmiset itse lähtevät asioita muuttamaan.

Raaka todellisuus suomalaisesta politiikasta on, ettei mikään muutu nykyisten politiikkojen toimesta. Liian moni heistä on enemmän ihastuneita omaan minäkuvaansa enemmän, kuin äänestäjille antamiensa lupauksien täyttämiseen. Vuoden päästä keväällä eduskuntavaaleissa on aika vaikuttaa ja muuttaa eduskunnan kokoonpanoa tavallista ihmistä kuulevaksi. Vinkkinä äänestäjille – Koomikkojen vitsit kuuluvat baarikeikoille, ei Suomen eduskuntaan.

Ari Wigelius
Tampere