Ari Wigelius

Blogi

Kierretäänkö Tampereen varhaiskasvatuksessa lakia?

Tampereella on pidetty viime vuosina lapsien puolesta ääntä. Ryhmäkokoja ei ole kasvatettu ja subjektiivinen hoito-oikeus on säilynyt, vaikka Suomen hallitus olisi halunnut toisin. Kyse on arvovalinnoista ja paikallisesti oppositiopuolueiden isommasta painoarvosta päätöksenteossa. Talouden heikkoina aikoina punnitaan päättäjien todelliset teot yhteiskunnan heikompiosaisia kohtaan, tästä kiitos Tampereen päättäjille.

Kovien säästöpaineiden alla virkamiehet ovat joutuneet vaikeisiin tilanteisiin, kun säästöjä on saatava paikasta kuin paikasta. Yhtenä muotona on havaittu kikkaileminen varhaiskasvatuksessa ryhmäkoilla. Lain sallimaa tilapäistä ryhmäkoon ylitystä on käytetty jatkuvana keinona. Varhaiskasvatuksen työntekijät joutuvat vaikeaan tilanteeseen, kun puuttumalla tilanteeseen voi oma työura olla vaakalaudalla.

Päiväkodin johtajia ei tule liikaa syyllistää tilanteesta, vaikka heillä omasta päiväkodista on tietty vastuu. Todellinen vastuu kuuluu virkamiehille ja politiikoille, jotka sallivat tämän epäkohdan varhaiskasvatuksessa. Kauniit puheet muuttuvat arjessa sanahelinäksi ja helpoimman aidan alitse mennään kaikessa hiljaisuudessa.

Pienten lasten kustannuksella säästöjen tekeminen on väärin. Päättäjien tulee nostaa yhteiskunnan epäkohdat esille ja tehdä päätöksiä niin, että verojen maksamiselle ja palveluita käyttävät saavat yhteiskunnalta luvatun panoksen takaisin. Valtuutettu Anne Liimolan(sd.) vaatimaa selvitystä asiasta odotetaan mielenkiinnolla, tähän asiaan tulee saada selvyys, etteivät lapset ja työntekijät joudu venymään yhtään enempää.

Toivottavasti tulevina vuosina Tampereella tullaan tekemään päätöksiä lapsien ehdoilla. Ryhmäkokoja tulee kunnioittaa, eikä jatkuvaa harmaalla alueella menemistä tule sallia. Päivähoidon työntekijöille tulee löytää keinoja saada äänensä kuuluviin, näin pidämme parhaiten huolta pienten lasten päivittäisestä hyvinvoinnista.

Ari Wigelius (sd.)
kaupunginvaltuutettu
Tampere