Ari Wigelius

Blogi

Hyvästit suomalaiselle työlle


Viimeaikaisten uutisten perusteella alkaa mennä usko suomalaisten yhtiöiden tahtoon pitää työt Suomessa. Juhlapuheissa kiitellään, mutta seuraavana päivänä jo irtisanotaan työntekijöitä reilulla kädellä. Tämän saivat kokea myös Rautaruukin työntekijät(22.1.), kun toimitusjohtaja Sakari Tamminen ilmoitti, että yhtiön siirtyminen osakevaihdolla ruotsalaiselle teräsyhtiö SSAB:lle olevan kaikkien kannalta hyvä asia. ”Tässä rakennetaan pohjoismainen terästoimija, jolla on selvästi vahvemmat resurssit myös maailmanlaajuiseen erikoistumiseen.” Samalla Tamminen ilmoitti 150milj. euron kustannussäästöistä, eli arviolta 900 henkilön vähentämisestä. Eivätköhän ruotsalaiset osaa olla sen verran fiksuja, että suurin osa näistä vähennyksistä tulee tapahtumaan Suomessa.

Solidium esittää SSAB:n uuteen hallitukseen Rautaruukin hallituksen pj Kim Grania ja vpj Matti Lievosta. Varsinkin Kim Granin valintaa pidän kyseenalaisena, kun katselee hänen toimiaan Nokian Renkaissa. Yhtiön toimitusjohtajana hän nauraa suomalaisille työntekijöille ja iloitsee yhtiön uusista tehtaista Venäjällä. Presidentti Niinistö ja kumppanit palkitsevat Grania eri mitaleilla ja palkinnoilla. Samaan aikaan työttömäksi jääneet työntekijät jäävät vaille tulevaisuuden turvaa, leipäjonot pitenevät ja toivo paremmasta huomisesta valuu yhä kauemmaksi.

Suomessa hallitus kehittelee työttömiksi jääneille erilaisia ratkaisupaketteja, mutta mitä niillä saavutetaan, kun toisella kädellä vähennetään muualta työpaikkoja rankalla kädellä? Valtion yhtiöiden tärkein perusperiaate pitäisi olla suomalaisessa työssä, miksi muuten omistamme yhtiöitä? Varsinkin vientiyrityksien pitäminen Suomessa tuo meille paljon hyvää ja takaa mahdollisuuden ylläpitää suomalaista hyvinvointivaltiota. Maamme hallituksen tulisi pitää kriisipalaveri Solidiumin perusperiaatteista, ovatko ne todella hyväksi suomalaisille? Omistajaohjauksesta vastaavan Pekka Haaviston tulisi puolustaa suomalaista työn merkitystä Solidiumin kautta, ei nostaa käsiä ilmaan ja selitellä voimattomuuttaan asian edessä.

Ammattiyhdistysliikkeen ja suomalaisten tulisi puolustaa itseään vahvemmin, kun hallitus ja globaalit korporaatiot liputtavat työtä ulkomaille. Yhtiöiden johtoja ei voisi vähempää kiinnostaa, kuinka Suomen kansalle käy, kunhan heidän taskunsa täyttyvät setelinipuilla. Juhlapuheissa kiitellään työntekijöitä hyvästä työstä ja arvokkaasta palveluksesta, mutta edes 30 vuoden työurilla ei ole merkitystä, kun muutaman vuoden yhtiöiden johdossa toimineet aloittavat saneeraustoimet. Nimittäin, kun nämä herrat näkevät nälkää näkevät kiinalaiset työntekijät, he juoksevat kilpaa näitä hyväksikäyttämään, silloin suomalailla työntekijöillä ei ole mitään arvoa.

Eettisyys- ja moraalikysymykset eivät paljoa paina siinä kohtaa, kun yhtiöiden pitää tehdä tulosta yhä enemmän, enemmän ja enemmän. Rautaruukissa työntekijät jäävät työttömiksi ja yhtiön johto kuittaa bonukset ”loistavista kaupoista”. Suomalaisten tulisi herätä tähän, koska maamme hallituksen toimet eivät tuo työpaikkoja Suomeen, vaan siirtävät niitä ulkomaille. Ilman suomalaisia työntekijöitä ja verotuloja, emme voi miettiä hyvinvointia Suomessa, vain pahoinvointia. Meidän tulisi vaatia yhtenä joukkona valtion yhtiöiltä malttia haluille ulkoistaa suomalaisia työpaikkoja ulkomaille.

Ari Wigelius
Tampere