Huostaanotto voi olla lapselle pelastus

Kiireelliset sijoitukset ovat yli nelinkertaistuneet. Talouden kasvaessa ongelmat tulevat esiin, kun perheiden ei tarvitse pakon edessä pitää yhtä. Toisaalta toimet sijoitusten ennaltaehkäisyssä ovat ontuneet. Ongelmien on pitänyt jatkua pitkään, ennen kuin tilanteeseen on puututtu. Tampere on onneksi tarttunut haasteeseen.

Kevään aikana lautakunnassamme on puhuttu useasti ongelmallisesta tilanteesta ja olemme saaneet tilanteesta useita raportteja kentältä. Tilanne on ollut paikoin lohduton niin lasten kuin työntekijöiden näkökulmasta. Sosiaalityöntekijät ovat hakeutuneet jopa Hämeenlinnaan asti töihin, koska Tampere on maksanut vähemmän palkkaa työntekijöille ja työkuorma on ollut vielä tämän päälle suurempi.

Olemme keskustelleet eri keinoista tilanteen parantamiseksi. Kaupungin tulee panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn välittömillä toimilla, työkuormien laskemiseen sekä esimiestyön parantamiseen. Työntekijän täytyy saada kouluttautua ja päästä välillä purkamaan henkistä kuormaansa työkavereiden sekä ammattilaisten kanssa. Yksin ei saa jäädä, koska arki työssä on välillä hyvin raadollista. Näihin haasteisiin lautakunta on yhtenäisesti puoluetaustasta riippumatta pyrkinyt löytämään ratkaisuja.

Joulukuussa otettiin käyttöön vuosittainen sitoutumispalkkio. Vuoden sitoutumisesta maksetaan 800 euroa ja toisesta vuodesta 1000 euroa. Tammikuussa kuukausipalkkoja nostettiin sadalla eurolla. Näillä toimilla pyritään varmistamaan pätevien työntekijöiden saaminen avoimiin työpaikkoihin. Palkka ei ole tärkein syy hakeutua sosiaalialalle, mutta se kertoo kaupungin arvostuksesta alaa kohtaan.

Kustannuksien sijaan meidän pitää katsoa tilannetta myös inhimillisesti. Mikä on lapselle parasta? Minut sijoitettiin kiireellisesti lapsena epäinhimillisistä olosuhteista, tästä olen kiitollinen, koska tilanteen jatkuminen olisi varmasti johtanut kohdallani yhä pahempaan syrjäytymiseen. Elämä lastenkodissa ei ollut aina mukavaa, mutta sain ainakin kasvatusta ja koulunkäyntiini panostettiin.

Lapsi ei tiedä mikä on normaalia, vaan elää elämäänsä. Sijoitettu lapsi voi olla onnellinen lastenkodissa, mutta silti haluaa pitää hyvät välit vanhempiinsa. Ratkaisut ovat yksilöllisiä. Minusta meidän tulee kiinnittää enemmän katseita lasten arkeen laitoksissa, mitä vakaampaa elämää he pystyvät elämään huostaanoton aikana, sitä valmiimpia he ovat vanhempana ottamaan vastuuta omasta tulevaisuudestaan.

Työntekijöiden pysyvyys on tärkeää herkässä tilanteessa. Tuttu syli luo turvaa ja ehkäisee huonoa käytöstä. Lapselle sijoituspaikka on koti, varsinkin jos sijoitus on kestänyt pidempään. Meidän päätöksentekijöiden päätökset vaikuttavat lasten turvallisuuden tunteeseen.

Kiitos kaikille Tampereen kaupungin sosiaalipuolen työntekijöille tekemästänne työstä. Ette saa aina tarpeeksi kiitosta, mutta tekemänne työ vaikuttaa kauaskantoisesti.

Ari Wigelius (sd.)
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu

Kommentit

Jätä kommentti