Ari Wigelius

Blogi

Hallitus on ajanut Suomen henkiseen lamaan yksipuolisilla toimillaan

Pitkittyvää taantumaa suurempi ongelma Suomelle on henkisen laman syvyys. Eduskuntavaalien jälkeen hallitus toistanut suomalaisille, että olemme epäonnistujien kansa. Meidän tulee luopua uskosta paremmasta huomisesta ja lähteä toistemme kimppuun erilaisilla leikkauspäätöksillä.

Kansalaisten kriisitietoisuuden viritettyä ääriasentoon hallitus ei ole antanut toiveita paremmasta. Päättäjät eivät ole saaneet yhtään mitään aikaiseksi, meno on jatkunut samalaisena kuin viime hallituksellakin, vaikka Suomi luvattiin suureen ääneen laittaa kuntoon kevään vaaleissa. Hallituksen sisäisen kuohunnan takia kaikki päätösesitykset kyseenalaistetaan, voiko hallitukseen luottaa, kun se on pettänyt lähes kaikki vaalilupauksensa taipaleensa alkumetreillä?

Maan hallitus lupasi panna toimeen, eikä lupaa taipua asettamistaan tavoitteista tuumaakaan. Tai siis lomarahojen kohdalla päätökset ovat olleet toisena päivänä toista ja toisena toista. Sekasortoon kiihdyttäviä pakkolakeja luetaan kuin raamattua ja keskustelut opposition esittämistä järkevistä leikkaustoimista loppuvat lyhyeen hallituksen torpattua ne saman tien.

Maan sekainen tilanne saa kaikista heikompiosaisimmat hiljaiseksi, kun etuuksia saavat kokevat ettei heillä ole oikeuksia puolustaa itseään. Yhtenä maailman rikkaimpana maana hallitus asettaa heikompiosaiset taistelemaan toisiaan vastaan, esittäen milloin mistäkin leikkaustarpeesta. Yhden yhtä leikkaustoimenpidettä ei ole kuitenkaan esitetty talouseliittiä kohtaan, vain vetoomuksia hyväntekeväisyydestä.

Suomen vahvuus menneinä kultaisina vuosina on ollut konsensuspolitiikka. Vaikeina aikoina yhdessä tekemiseen on enemmän tarvetta kuin hyvinä. Tavallisen kansan katkeamispiste lähestyy, kun päiväistä toiseen leipäjonoissa heikompiosaiset hämmästelevät johtajien erorahojen suuruuksia. Kosketus eri yhteiskuntaluokkien välillä on vaarassa lopullisesti kadota.

Köyhiltä eläkeläisiltä viedään merkittävä osa liikkumavaraa kuukausittaisesta käytettävästä rahasta. Päättäjiltä unohtuu, etteivät eläkkeellä olevat voi mennä töihin lisäansioiden toivossa, kun parhaassa iässäkään olevatkaan nuoret eivät saa töitä. Päättäjiltä tuntuu puuttuvan kosketus köyhän ihmisen arkeen, heidän ei tarvitse miettiä rahaa omassa arjessaan. Kansalaiset tietävät maitopurkin hinnan täsmälleen, mutta moniko ministeri sen tietää?

Henkisestä lamasta pääsemme kunnioittamalla myös kaikista heikompiosaisia kansalaisia. Pääministerin ja hallituksen tehtävä on luoda uskoa Suomen kansalle paremmasta huomisesta, ei lyödä viimeistä naulaa arkkuun. Yksipuolinen sanelupolitiikka johtaa kansalaistemme henkisen selkärangan katkeamiseen, sitä seuraavat vihapuheet lannistavat hiljaisen enemmistön taka-alalle ja luovat ääriryhmille valtatyhjiön.

Ari Wigelius
Sosialidemokraatti
Tampere